Cushingin oireyhtymä
Koirien Cushingin oireyhtymä on termi, jota käytetään useista kliinisistä oireyhtymistä, jotka johtuvat glukokortikoiditoiminnan kroonisesta yliaktiivisuudesta. Sairautta voidaan kutsua myös lisämunuaiskuoren liikatoiminnaksi (HAC/hac) ja Cushingin taudiksi. Äskettäin annetussa asiantuntijasuosituksessa ei kuitenkaan suositella näiden termien käyttöä (European Society of Veterinary Endocrinology ALIVE Committee, 2021).
Tässä osiossa käsitellään Cushingin oireyhtymän syitä ja merkkejä.
Mikä Cushingin oireyhtymä on?
Cushingin oireyhtymä on termi, jolla kuvataan kliinisten ja biokemiallisten poikkeavuuksien yhdistelmää, jotka johtuvat kroonisesta altistuksesta suurille glukokortikoidimäärille.
Hyperkortisolismi on termi, jota käytetään kortisolin aiheuttamasta glukokortikoidin yliaktiviteetista.
Mitkä ovat eri tyypit?
Cushingin oireyhtymä voi olla joko spontaani tai iatrogeeninen.
- Spontaani Cushingin oireyhtymä ilmenee lisämunuaisten glukokortikoidien (pääasiassa kortisolin) kroonisena liikatuotantona.
- Iatrogeeninen Cushingin oireyhtymä johtuu pitkäaikaisesta eksogeenisten glukokortikoidien antamisesta
Kuinka kortisoli syntyy?
Kortisolia syntyy lisämunuaiskuoren zona fasciculatassa ja zona reticulariksessa. Normaalilla koiralla kortisolin vapautumista stimuloi adrenokortikotropiinihormoni (ACTH), jota vapautuu aivolisäkkeen etuosasta. ACTH:n vapautumista säätelee hypotalamuksesta erittyvä kortikotropiinia vapauttava hormoni (CRH).
Kortisolilla on myös negatiivinen palautevaikutus aivolisäkkeeseen, mikä vähentää ACTH:n tuotantoa ja varmistaa plasman kortisolipitoisuuksien pysymisen tasapainossa.
Mitkä ovat spontaanin Cushingin oireyhtymän syyt?
Cushingin oireyhtymää sairastavilla koirilla krooninen kortisolin liikatuotanto johtuu kasvaimesta joko aivolisäkkeessä (80-85 % tapauksista) tai toisessa lisämunuaisessa (15-20 % tapauksista).
Hyperkortisolisimin tyypit
Useimmat spontaanit hyperkortisolismitapaukset (80-85 %) johtuvat ACTH:n liiallisesta erittymisestä aivolisäkkeen leesion vuoksi.
Tämä johtaa molemminpuoliseen lisämunuaiskuoren liikakasvuun ja glukokortikoidien erityksen lisääntymiseen.
Loppuosa spontaaneista tapauksista (15-20 %) johtuu autonomisesta glukokortikoidista, joka aiheuttaa adrenokortikaalisen adenooman tai karsinooman.
Kortisolin liiallinen erittyminen johtaa aivolisäkkeen ACTH:n erityksen estoon ja siitä seuraavan ei-tuumorillisten lisämunuaiskuoren kudosten atrofiaan.
addACTH-riippuvainen Cushingin oireyhtymä
Useimmat spontaanit Cushingin oireyhtymätapaukset (80-85 %) johtuvat ACTH:n liiallisesta erittymisestä aivolisäkkeen leesion (yleensä aivolisäkkeen neoplasian tai hyperplasian) vuoksi. Tämä johtaa molemminpuoliseen lisämunuaiskuoren liikakasvuun ja veren glukokortikoidipitoisuuden suurenemiseen. Kortisolin aiheuttama liiallinen glukokortikoidiaktiivisuus tunnetaan hyperkortisolismina, joten Cushingin oireyhtymän tämä muoto on nimeltään aivolisäkkeestä riippuvainen hyperkortisolismi (PDH).
Koirat, joilla on PDH, kärsivät normaalista negatiivisesta takaisinkytkentämekanismista, joka estää liiallisen verenkierron kortisolin. Tämä on esitetty kuvassa 1.
Muita harvinaisempia ACTH-riippuvaisen hyperkortisolismin muotoja ovat ektooppinen ACTH (jossa liiallinen ACTH tuotetaan aivolisäkkeen ulkopuolella) ja subdiagnostinen Cushingin oireyhtymä (jossa Cushingin oireyhtymän kliinisiä oireita ilmenee ja ACTH:n liiallisen erityksen on osoitettu lisääntyvän, mutta myöhemmin kortisolin lisääntymistä ei voida osoittaa).
addACTH-riippumaton Cushingin oireyhtymä
15-20 %:ssa spontaaneista Cushingin oireyhtymätapauksista johtuu hyperkortisolismista, joka johtuu lisämunuaiskuoren hallitsemattomasta kortisolin erityksestä ja liittyy yleensä lisämunuaiskuoren neoplasiaan. Tätä kutsutaan yleisesti lisämunuaisista riippuvaiseksi hyperkortisolismiksi (ADH).
Seerumin suurentunut kortisolipitoisuus johtaa aivolisäkkeen ACTH:n erityksen lamaantumiseen ja siitä seuraavaan ei-tuumorimaisen lisämunuaiskuoren kudoksen atrofiaan. Tämä on esitetty kuvassa 2.
Muita harvinaisempia ACTH-riippumattomasta hyperkortisolismista johtuvia muotoja ovat poikkeava lisämunuaisreseptorien ilmentyminen (mukaan lukien syömisen laukaisema hyperkortisolismi) ja aladiagnostinen Cushingin oireyhtymä (jossa Cushingin oireyhtymän kliiniset oireet ilmenevät erittymisen seurauksena ei-kortisolihormonin glukokortikoidiaktiivisuudesta johtuen).
addOnko joitakin tyypillisiä oireita?
Cushingin oireyhtymää sairastavia koiria on monenmuotoisia ja -kokoisia. Ajattele Cushing-tapauksia, joita olet aiemmin tavannut tai joista olet lukenut: onko sairaus yleinen jollakin tietyllä rodulla? Mikä on diagnoosin saamisen keski-ikä? Onko Cushingin oireyhtymää sairastava koira yleisemmin uros vai naaras?
Vinkki
Suuremmilla koirilla on yleensä yksi kliininen selkeä Cushingin oireyhtymän merkki, kun taas pienemmillä koirilla voi olla monia kliinisiä oireita.
Ikä
PHD diagosoidaan yleensä keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla (mediaani-ikä 7-9 vuotta), kun taas vanhemmilla koirilla ADH on yleisin (mediaani-ikä 11-12 vuotta).
Rodut
Cushingin oireyhtymää esiintyy monilla roduilla, mutta villakoirilla, mäyräkoirilla ja pienillä terriereillä (esim. Yorkshirenterrierillä, Jack Russell Terrierillä ja Staffordshirenbullterrierillä) on suurempi PDH:n kehittymisen riski.
ADH:ta esiintyy useammin, vaikkakaan ei yksinomaan, suuremmilla koiraroduilla.
Sukupuoli
PDH:n sukupuolijakaumassa ei ole merkittävää eroa. Naaraskoirilla on kuitenkin todennäköisemmin ADH.
Mitkä ovat Cushingin oireyhtymän kliiniset oireet koirilla?
Cushingin oireyhtymän kliiniset oireet voidaan luokitella sen mukaan, kuinka usein ne tunnistetaan, kun potilas tuodaan ensimmäistä kertaa klinikalle (Behrend et al, 2013).
addYleisiä oireita
Yleisiä oireita
- Polydipsia (lisääntynyt jano)
- Polyuria (lisääntynyt virtsaaminen)
- Polyfagia (lisääntynyt ruokahalu)
- Läähätys
- Vatsan turvotus ("pullotus", sekoitetaan joskus painonnousuun tai nesteen kertymiseen)
- Alopesia (karvanlähtö, jota esiintyy pääasiassa kyljissä ja raajoissa). Huomaa, että atooppinen ihottuma / kutina EI yleensä liity tällaiseen alopesiaan. Lisääntynyt glukokortikoidien tuotanto lisämunuaiskuoren kautta osana tätä sairautta "naamioi" minkä tahansa kutinan.
- Hepatomegalia (maksan suureneminen)
- Lihasheikkous
- Systeeminen hypertensio (verenpaineen kohoaminen)
Kuva vasemmalla näyttää tyypillisen "rotanhännän", joka voidaan nähdä endokriinisen alkuperän aiheuttaman karvanlähdön yhteydessä.
addMelko harvinaiset oireet
Melko harvinaiset oireet
- Letargia (tai väsymys)
- Hyperpigmentaatio
- Komedot (mustapäät)
- Ohut iho
- Huono karvojen uudelleenkasvu (esimerkiksi verinäytteen tai trimmauksen jälkeen)
- Virtsankarkailu
- Insuliiniresistentti diabetes
Kuva vasemmalla näyttää puuttuvan karvan uudelleenkasvun jonkin aikaa verinäytteenoton jälkeen.
addHarvinaiset oireet
Harvinaiset oireet
- Tromboembolia (veritulppa)
- Nivelsiteen repeämä
- Kasvohermohalvaus
- Pseudomyotonia
- Kivesten atrofia / pysyvä anestrus (leikkaamattomat naaraskoirat)
Kuva vasemmalla näyttää koiran, jolla on pseudomyotonian oireita.
© Carlos Melian