Pinnallinen pyoderma

Koiran pyodermalla tarkoitetaan märkäistä ihotulehdusta. Koiran pyodermaa on kolmenlaista: pinnallista, välillistä ja syvää.

Pinnallinen pyoderma on hyvin yleinen vaiva pieneläinklinikoilla. Isossa-Britanniassa tehdyssä katsauksessa, johon osallistui 100 pieneläinlääkäriä, todettiin, että 7 prosentilla kaikista yhden kesän aikana vastaanotolla tutkituista koirista oli pinnallinen pyoderma.1

Pinnallisessa pyodermassa infektio rajoittuu ihon orvaskeden kerroksiin, joten siihen sopii tavallisesti parhaiten jokin paikallishoito. Koiran pyoderma liittyy yleensä stafylokokin, enimmäkseen S. pseudintermedius -bakteerin, aiheuttamaan infektioon.

Pinnallisen pyoderman yleisimmät muodot ovat pyotraumaattinen dermatiitti (ns. äkillinen kostea ihotulehdus, kostea ekseema tai hot spot) ja ihopoimutulehdus (intertrigo).

1. Modus Market Research Report (2007)

Pinnallisen pyoderman aiheuttajat

Pyotraumaattisen dermatiitin pohjimmaista syytä ei tunneta. Siihen liittyy kuitenkin usein opportunistinen ihoinfektio, joka syntyy itse aiheutetun trauman heikentäessä ihon muodostamaa suojaa. Koiralla itse aiheutettu trauma voi johtua atooppisesta dermatiitista, ruokayliherkkydestä, kirppuallergiasta, muista ulkoloisista, korvakäytävätulehduksesta tai kivusta, joka saa koiran pureksimaan, nuolemaan tai raapimaan ihoa.

Ihopoimutulehdus syntyy kahden ihonpinnan hankauksesta. Se on yleinen sairaus roduilla, joilla on suuria ihopoimuja, sekä lihavilla koirilla, joille voi muodostua ylimääräisiä ihopoimuja. Mikrobien liikakasvu tällaisilla ihoalueilla lisääntyy myös silloin, jos iho ei pääse tuulettumaan kunnolla ja/tai kosteus (ihon eritteet, kyynelneste, sylki tai virtsa) ei pääse haihtumaan.

Myös hormonihäiriöt voivat osaltaan edistää taudinaiheuttajien lisääntymistä, koska ne vaikuttavat ihon immuunimekanismeihin.

Kliiniset merkit

Leesiot ovat tyypillisesti erytematoottisia, kutiavia ja eksudatiivisia. Leesio saattaa olla myös takkuuntuneen turkin alla.

Diagnosointi

Pinnallisen pyoderman diagnoosi perustuu kliinisiin merkkeihin ja esitietoihin. Lisäksi voidaan harkita irtosolututkimusta, bakteeriviljelyä ja antibioottien herkkyysmääritystä. Jos syyksi epäillään taustalla olevaa allergista ihosairautta, voidaan tehdä muitakin testejä tai tutkimuksia koiran spesifisten allergioiden selvittämiseksi. Myös verikokeet voivat olla aiheellisia, jos koiran kliiniset merkit viittaavat johonkin umpierityssairauteen, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan tai lisämunuaiskuoren liikatoimintaan (Cushingin oireyhtymä).

Hoito

Pyotraumaattisen dermatiitin hoidossa keskeistä on turkin ajelu tulehdusalueelta ja alueen peseminen, jotta iho tuulettuu paremmin, tulehduksesta syntyneet epäpuhtaudet saadaan poistettua ja tilanne arvioitua paremmin. Joissakin tapauksissa tämä riittää itse aiheutetun trauman lopettamiseksi ja paranemisen mahdollistamiseksi. Useimmiten tarvitaan kuitenkin lisäksi antimikrobiaalista ja kutinaa lievittävää hoitoa. Jos vaivalle on löydetty jokin perussyy, on myös tärkeää hoitaa se.

Ihopoimutulehdus hoituu tehokkaimmin poistamalla tulehtuneet ihopoimut tai pienentämällä niitä. Joissakin tapauksissa ratkaisu voi olla painon alentaminen, mutta vaikeissa, uusiutuvissa tapauksissa tarvitaan ehkä leikkaus.

Pitkäkarvaisilla roduilla turkki on ajeltava ihopoimutulehduksen alueelta, sillä takkuinen turkki estää tulehduksesta syntyneiden epäpuhtauksien poistamisen ihonpinnalta ja heikentää ihon tuulettumista. Lyhytkarvaisilla roduilla turkin ajelu voi kuitenkin aiheuttaa sängen, joka vaurioittaa ihopoimua vasten olevaa ihoa ja ärsyttää ihoa vain entisestään.

Pyotraumaattisen dermatiitin tavoin myös bakteeri-infektion hoidossa keskeistä on ihon puhdistaminen ja mahdollinen antimikrobiaalinen paikallishoito. Ihopoimutulehduksessa todetaan usein myös Malassezia pachydermatis -hiivasienen aiheuttama infektio, joko yksinään tai yhdessä bakteeri-infektion kanssa. Tällöin on käytettävä myös sienilääkkeitä.

Mitä asiantuntijat sanovat -

Topical Therapy - In the Era of Methicillin-Resistant Pyoderma.pdf